Juho Elias Rudolf Erkko (s. 12.4.1863 Orimattila, k. 21.11.1888 Meran) oli Eero Erkon kirjallisesti lahjakas nuorempi veli. Ruutosta käytettiin myös lempinimiä Ruudi ja Rudi. Ruuto työskenteli kotiopettajana, kriitikkona, suomentajana, runoilijana ja kirjailijana.
Ruuto Erkko kuului Minna Canthin kirjallisuus- ja ystäväpiiriin. Canthin välityksellä Ruuto tutustui vuonna 1884 näyttelijä Hilda Aspiin, jonka kanssa hän myöhemmin kihlautui.
Ruuton arkistosta löytyvät muun muassa hänen kirjoittamansa kertomus ”Pyrstötähti” vuodelta 1883 ja näytelmä ”Elinan surma” vuodelta 1885. Ruuto oli kiinnostunut myös suomalaisesta kansanperinteestä ja sananlaskuista ja tämä näkyy esimerkiksi Ruuton muistikirjoihinsa keräämistä murresanastoista.
Hilda Maria Asp (s. 30.7.1862 Urjala, k. 22.2.1891 Helsinki) oli näyttelijä, suomentaja ja kulttuurivaikuttaja. Asp toimi Kuopion suomalaisen tyttökoulun opettajana 1881–1883. Vuosina 1882–1883 hän asui Minna Canthin luona. Canthin suosittelemana Asp aloitti Suomalaisen Teatterin näyttelijänä vuonna 1883. Näyttelijän työhön tyytymättömänä hän muutti vuonna 1887 Kuopiosta Helsinkiin saatuaan opettajan paikan. Opettajan työn ohella Asp toimi myös suomentajana.
Ruuto ja Hilda viettivät pitkiä aikoja erillään, joten he kirjoittivat toisilleen usein. Nämä kirjeet löytyvät heidän arkistoistaan. Lisäksi molemmat arkistot sisältävät perheen ja ystävien kanssa käytyä kirjeenvaihtoa. Ruuton ja Hildan välisestä kirjeenvaihdosta on julkaistu vuonna 1983 myös Marja Niiniluodon toimittama teos ”Hilda ja Elias”.
Pariskunta ei koskaan ehtinyt naimisiin. Ruuto kuoli vain 25-vuotiaana Meranon luonnonparantolassa keuhkotautiin, ja Hilda menehtyi samaan tautiin vain kolme vuotta Ruuton jälkeen.
Hilda Asp ilmoittaa testamenttinsa lopussa: ”Mun ja Ruudin kirjeet on pantavat yhteen suureen kokoon ommeltuun myttyyn. Jos joku meikäläisistä rupee kirjailijaksi, saakoon ne 10 vuoden kuluttua lukeakseen, muutoin ne ovat silloin hävitettävät” (Hilda Aspin testamentti). Kirjeet ovat kuitenkin säästyneet, sillä omaiset eivät raaskineet niitä hävittää ja nyt ne voidaan julkaista ”yhtenä myttynä”, vaikkakin osana vastaanottajiensa arkistoja.
Tutustu Ruudin ja Hildan arkistoihin Merkin sähköisessä arkistossa: